Helena ja Indy

Pidin viikolla 9 kans muutaman päivän vapaata ja varasin meille parin yön maatilamatkailu majoituksen Töysästä . Ekana päivänä käytiin Keskisellä soppailemassa ja pääasias aikaa kuluttamas, kattellen ja kierrellen. Tokana päivänä käytiin Ähtärin eläinpuistos. Oli tosi mukavaa kattella hienoja (lihavia) elukoota, oon siä käyny viimeksi joskus keskikoulusta. Ilmakaan ei ollu kylmä, sato aluksi pikkusen lunta, mutta sekin sitten taukosi. Otin melkein joka elukasta kuvan ja sormet pakkas pikkuusen palella.

Kävin napsimassa muutaman kuvan maatilan elukoista.

Tottissemma Vaasassa 6. - 7.3.10

Päästiin taas mukaan Ingan järkkäämälle tottisviikonlopulle, jossa kouluttajina olivat Maria Arfman ja Katri Järvinen. Semma pidettiin kasvihuoneella Singbyssä ja siä alustana oli tosi hieno hiekka. Muuten tosi hyvä, mutta pölyä nousi koko ajan ilmaan ja kamppeet olivat kans sen näköiset , että jotain oli touhuttu. Onneks pesukone pesee.

Viikonloppu oli taas tosi antoisa ja porukka tosi mukavaa. Keskityin Indyn kans edelleen oikeaan tunnetilaan eli otin aluksi kokeenomaisen treenin. Indy ei kylläkään mennyt nytkään halpaan, vaan tiesi heti, että on vaan treeni kyseessä. Oli korkeassa vireessä alusta asti. Edisti seuraamisessa kuten yleensäkin ja istuminen liikkeestä oli hissi. Treeniä häiritti ruokakippo kentän päässä, jonka Indy heti rekisteröi. Siinähän olis ollu hyvä tilaisuus puuttua virheisiin, mutta en onnistunut kun yhden kerran, pääsin yllämään koiran. Tasamaan noudon otin 2 kertaa, kun ekalla kerralla vilkaisi kapulan ottamisen jälkeen ruokakippoon. Toinen nouto onnistunu sitten tosi hyvin. Palautus oli nopea, kuten kuvista voit todeta. Toisena päivänä harjottelin seuraamista ja noutoo. Seuraamisessa lähinnä sitä vilkuiluun puuttumista. On vielä mulla ittella vaihees, miten pystyn sen itte parhaiten tekemään, että se menee perille, eikä sitä tartte jatkuvasti tehdä.

Seuraavassa Jukka Ritolan ottamia kuvia. Kiitos paljon Jukka! Hienosti onnistuivat.

Luoksetulo

Eteenlähetys

Tällästä tällä kertaa. Kiitos vielä kerran Ingalle, Marialle ja Katrille. Nyt vain odotan kevättä ja lumien sulamista, että päästään pihalle treenaamaan ja ennenkaikkea hakumettään! Tuntuu, että tämä talvi on kestänyt ikuisuuden.

Järjestin meidän vakitreeniporukalle mahdollisuuden treenata tottista viikonlopun. Varasin Kauhajoen Koiraharrastajien hallin ja meillä oli ilo ja kunnia saada meitä kouluttamaan Linda Kokkonen-Kangas. Kaikki olivat todella tyytyväisiä viikonlopun antiin ja mikäs ihme se nyt on, Linda kun on niin perusteellinen ja aina löytyy  konsti ongelmaan kuin ongelmaan. Itse asiassa kenelläkään ei ollut mitään sen kummempia ongelmia, koska suurin osa porukasta oli nuoria koiria ja vanhempien koirien kanssa hiottiin ja viimeisteltiin asioita.

Meillä oli 10 harjoituskoirakkoa, kahta lukuunottamatta omaa vakiporukkaa, yksi vieraileva tähti oli Vaasasta ja tietysti Lindan oma valmennettava koirakko Kankaanpäästä. Kuunteluoppilaitakin oli muutama.

Indyn kanssa keskityin seuraamiseen, kuinkas ollakkaan . Häiriöitä taas kehiin.

Oli kyykyssä olevia ihmisiä, sekä henkilöryhmää ja ristiin rastiin säntäileviä henkilöitä ja tietysti mölyäviä ihmisiä.

Tämän Indy kesti hyvin, ei piitannu yhtään. Likat tais olla hengittämättä .

Täskään ei ollu ongelmia.

Harjoteltiin me tasamaan noutookin, yritettiin saada Indy puremaan kapulaa paremmin, mutta täytyy varmaan tyytyä tähän malliin mitä Indy on saanu perimässä. Ei oikeen pure kunnolla kapulaa ja siks saattaa vähä malvätä, mutta onneks tosi vähän. Jäävät liikkeet katottiin kans, ei juurikaan mitään sanomista, hyvin on muistis syksyltä.

Lopuksi otin pihalla eteenmenon ruokakipolle. Lähti tosi hyvin, mutta lopussa hidasteli. Eipä sitäkään olla syksyn jälkeen otettu.

Lopuksi suuri kiitos Lindalle sekä osallistujille, oli oikein mukava viikonloppu. Toivon hartaasti, jotta saatais Linda vielä uudestaan tässä kevään korvalla, kun on päästy pihalle treenailemaan.

Vajaan kahden viikon päästä menen Vaasaan viikonlopuksi, Maria Arfmannin tottissemmaan. Kiva taas nähdä Mariaa ja päästä treenaamaan. Sielä otan kokeen omaisen treenin, kun on vieras paikka, jos sais Indyn hämättyä.

Soon moro siihen asti!

Kuvat: Tiina Nummijoki, Kiitos!

Saatiin ( kiitos Tiinan) Johanna tänne meille pitämään tottisviikonloppua, joka oli oikein antoisa. Saatiin treenata lämpimässä hallissa, joka on nyt oikeesti paljon lämpösempi, kun sinne on vesivahingon jälkeen laitettu lämmöt päälle . Mukavaa sinänsä, kun ulkona paukkui kova pakkanen. 

Kuvat: Tiina Nummijoki. kiitos

Mukana oli mukava porukka motivoituneita ohjaajia ja muutama kuunteluoppilaskin ja hauskaa on!

Indyn kanssa treenasin seuraamista ja tasamaan noutoo molempina päivinä. Pistettiin seuraamista "pakettiin". Pääsin Indyn kanssa luultavasti taas askeleen eteenpäin. Viime kauden kokeissa en ole oikein saanut koiraa kunnolla viettiin heti alusta lähtien, mutta koira on itte petrannut seuraamisen edetessä. Yritettiin Indylle tehdä ns. kokeenomainen treeni, mutta ei tietenkään onnistunut, koska oli tuttu paikka, enkä mä jännittäny. Oli hyvässä vietissä alusta lähtien ja annoin vilkasta, jos joku häiritti ja puutuin sitten kaavion loppuvaiheessa kunnolla . Indyllä on sellasia nopeita vilkaisuja, eli sitä tarttee itte seurata koko ajan ja muistuttaa niistä.  Eli häirötä peliin ja sitten kun kestää ne, kehutaan kovasti ja palkataan.

TOTTISTA!

Kuvat näyttää olevan sekasin molemmiltä päiviltä, mutta joissakin on aika hyvin paketissa. Onneksi on tiedossa 2 viikonloppua aktiivista treeniä, kun Linda tulee koutsaamaan meitä ens viikonloppuna ja maaliskuun alussa Inga järkkää semman, jossa kouluttaa Maria Arfman. Jes!!!

Tämmöstä tällä kertaa. Kirijottelen  ja laitan kuvia sit taas myöhemmin, kun on jotakin asiaa.

Oon nyt taas enemmän harrastanut valokuvausta, kun liityin Kauhajoen Kameraseuraan. Kameraseuralaiset olivat harjoittelemassa koirien kuvaamista halliolosuhteissa 12.12 09. Tässä muutamia otoksia meistä:

Kuvat: Markku Haapamäki, KKS

Kuvat: Pasi Mäkelä, KKS

Sitte mun ottamia kuvia joulun ja uudenvuoden tienoolla

Vähä pakkaa tassuuhin tulemahan kylymä.

Tottista ollahan harvakseltaan käyty ottamas hallilla. Seuraamista oon hionu, lähinnä sitä oikeeta paikkaa. Tasamaan noudon palautus on ollu kans työn alla. Oon saanu sen kyllä aika paljon nopeemmaksi ja nyt ei enää mälvääkkään yhtään.

Sitte muutamia mun ottamia maisemakuvia Isojoelta.

Saatiin oikein koirakkopaikka ja lauantaiaamuna lähdettiin Indyn kanssa ajelemaan kohti Vaasaa. Aluksi Mia piti vajaan 3 tunnin mittaisen teoriaosuuden aloittaen 8 viikkoisen pikkupennun kouluttamisesta ruualla, edeten aina aikuisen koiran kouluttamiseen ja kokeisiin valmistautumiseen. Mia näytti videon pätkiä, kuinka kouluttaa eri ikäisiä pentuja ja lopuksi kisavideon.

Klo 13.00 aloitettiin Koivulahden kasvihuone maneesilla käytännön harjoitukset koirien kanssa. Harjoituskoirakkoja oli 10 ja meidän vuoro oli vasta loppupäässä. Jokaisella koirakolla oli ½ tuntia aikaa olla kentällä. Piti miettiä valmiiksi yksi  tai  kaksi ongelmaa, joihon haluaisi vinkkejä. Ajattelin, että suurin ongelma meillä on tasamaan noudon hidas palautus ja se, että Indy tökkää sen 2 kg:n kapulan mun mahaan. Kun sitten meidän vuoro oli astua kentälle, näytin tasamaan noudon. Ei Mian mielestä ollut hidas, eikä tällä kertaa tainnut paljon törmätäkkään. Noudossa liian lähelle tuleminen tietysti juontaa juurensa siitä, kuinka luoksetuloa on opetettu. Kuinka lähelle koira siinä istuu eteen. Indyhän välillä törmää luoksetulossa ja välillä ei. Ruvettiin sitten ottamaan luoksetuloa niin, että mun jalkojen eteen laitettiin lauta, mutta Indyhän tuli sen yli, ei piitannu siitä "esteestä".

Noudon hitauden poistamisen ohjeeksi saatiin, että pitää ottaa joka päivä ainakin 1 nouto, vaikka silloin kun tulee töistä kotia ja hakee koiran tarhasta, jolloinka se on innokkaimmillaan. Palkaksi taskusta kipollinen ruokaa. Pitää tehdä kapulan palauttamisesta mahdollisimman mukava asia. Tottistreeneissä ei ota muuta liikettä, kun pelkän noudon, eli ei väsytä koiraa seuraamisilla ja muilla liikkeillä. Nyt ollaan sitten tehty tää viikko joka päivä 1 nouto.   Harjotukset ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä mun omien kämmieni takia . Oon kyllä aikaisemminkin sillon tällön tehnyt noutoo kotipihalla sillai, että mulla on ollut ruokakippo avoimena mun selän takana ja kentällä se on ollut taskussa. Ilmeisesti ei vaan ole toistoja ollut riittävästi. Jos ruoka on maassa, niin Indyn hakee kapulan todella nopeesti, mutta kokeessa kun ei voi niin olla, täytyy palkka tulla taskusta.

Luoksetulon törmäämisen estämiseksi, ajattelin kokeilla aluksi oman asentoni muuttamista vähän etukumaraan, kun tähän asti oon seisonut takakenossa. Lindan ohjetta tietysti jatkan, eli kun koira on pysähtynyt mun eteen, palkkaan sen pallolla pään taakse, jos se ei törmännyt, eikä varmaan törmääkkään, kun muistan vain olla etukumaras. Toistoja täytyy vain olla. Kyllä se siitä. Noista noudoista ja luoksetuloista menee kokeissa vain ihan turhia pisteitä, kun on noita kauneusvirheitä. Riippuen tietysti tuomarista, mistä pitää, valitettavasti .

Lauantaipäivä oli aika pitkä, lopeteltiin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Mulla oli yöpaikka Päivin työnä Laihialla ja siellä olin puoli yhdeksältä. Päivi olikin jo mua odotellut ja laittanut saunan päälle. Kun olin koiran huoltanut, syötiin iltapalaa, mentiin saunomaan ja ruodittiin päivät tapahtumat ja muut kuulumiset. En ollutkaan Päiviä pitkään aikaan nähnyt, niin ilta meni siinä rattosasti jutellessa.

Sunnuntaiaamuna seittemältä ylös ja kahdeksan aikaan lähdin takaisin Koivulahteen. Suoritusjärjestys on muuten sama kuin eilen, mutta pari pentua oli alkupäässä. Halusin vinkkiä seuraamiseen, kun kolmessa viimeissä kokeessa en oo saanut Indyä oikeen kunnolla hyvään viettiin seuraamisessä. Tehtiin kokeenomainen harjoitus ilmoittautumisineen, mutta itte en ollut nyt kartalla ja se meni vähän läskiksi koko treeni. Indy oli kyllä hyvässä vireessä, mutta tiesi, ettei ole mikään koe, jotta palkkaa varmaan tulee. Mian mielestä tähän kannattaa tehdä kokeenomaisia treenejä ja palkata hyvästä kontaktista paljon. Tarvittaessa täytyy tietysti puuttua virheisiin. Ainakin mä ymmärsin sen noin. Aika näyttää sitten, kun Indyn leikkaus on ohi ja se on parantunut, onko viretilaan tullut muutosta.

Sitten muutama kuva meidän sessiosta kentällä. Kuvaaja mä ja Pertti Kokkolasta. Kiitos!

Mia näyttää mallia Ilkan (6 kk) kanssa.

Alkuneuvottelu

Täyskäännös oikealle

Kieli  

Tässä ohjaajalle tulee noottia,kun ei tehnyt niinkuin sovittiin

Ihan hyvä

Tässä kaikki tällä kertaa. Ens lauantaina mennään aamusta Kauhajoelle hallille treenaan ja klo 12.00 alkaa mun tottiskurssi. Siitä juttua sitte seuraavaksi.

päättyy meidän koekausi. Ei mennyt ihan putkeen, ei , ,  !!! Koekäyntejä oli neljä, 2 pummia ja 2 vähemmän pummia. Raumalla oltiin heinäkuun alussa yökokeessa, siellä tottis meni omasta mielestä aivan hyvin, koira oli vietissä suoritusten aikana, eikä tullut yhtään liikevirhettä, pisteitä saatiin kuitenkin vain 84 . Esineet tuli kaikki, omasta töpingistä meni 3 pistettä. Haku meillä oli yön pimeinpänä aikana. Indy otti ekan maalimiehen 150 metristä, eikä sitten vienyt näytölle, vaan jäi matkalla haistelemaan. Keskeytin siihen. Kaikenkaikkiaan kokeesta jäi pikkusen huono maku suuhun. Tällästä tää kai sitten on, tää koiraurheilu.

Rauman kokeen jälkeen ruvettiin sitten keskittymään Kellokisoihin, jotka olivat 5. - 6.9. Raisiossa. Heinäkuun lopulla alko juoksu, eikä päästy piirinmestaruuksiin Lapualle elokuun alussa. Indyllä on on aina ollut valeraskautta ja tiesin, että se tulee olemaan Kellokisoissa ongelma, kun tytsy on niin herkillä ja niinhän siinä sitten kävikin, että hakuradalla tehtiin parit valeet alkuun ja meidän suoritus päätty siihen. Lauantaina oli tottis, jossa en seuraamisessa saanut koiraa kunnolla viettiin, mikä oli eka kerta kun niin kävi. Vasta liikkeestä istumisessa alko oleen vietissä kunnolla. Loppu menikin sitten kohtalaisesti. Pisteet 91. Esineitä nousi 2. Oli ruudussakin kuin diesel, normaaliin verrattuna. Esineet oli helpot, mutta ei vain haistanut lähiesinettä, ei kertakaikkiaan kyennyt.

Kuvia Kellokisoista ja meidän tottiksesta, kuvaaja Minna Lahdenmäki. Kiitos Minna!

Meidän iki-ihana joukkue ja huoltojoukko.

Ennen seuraavaa koetta yritin saada niitä valeilmaisuja haussa pois, laittamalla tyhjiä piiloja radalle näköetäisyydelle, jotta voin kieltää, jos ottaa rullan. Eipä nämä harjoitukset paljon auttaneet, kun seuraavassa kokeessa tuli taas yksi valeilmaisu tyhjään piiloon. Oltiin Ulvilassa 27.9. Siellä oli haku ensin ja pisteitä saatiin 156. Tottis meni paremmin kuin ed. kokeessa, vaikka sama virhe toistui, eli seuraaminen oli alussa huonoo, mutta onneksi parani loppua kohden. Jäävät meni hyvin, ainoastaan istumisessa haisteli vähän maata, eli ei ollut tarkkaavainen. Noudot ok. Tasamaan nouto oli muuten hyvä, mutta Indy palauttaa kapulan liian hitaasti. En ole viälä keksinyt siihen ratkaisua. Eteenmenossa ennakoi maahan menoo, jota ei oo ennen tehny. Jatko kuiten lujaa eteenpäin uudella käskyllä ja meni sitten nopeesti maahan, kun tuli käsky. Pisteitä 91. Tuomarina Harri Heikkonen. Haun ja tottiksen jälkeen olis pitäny saada 23 pistettä ykköseen, eli 3 esinettä. Ei tullut kun 2 ja pisteet 20. Yhteensä 267. Harmitti tuo 3 pistettä!

Tiina Nummijoki kuvasi meidän tottista ja hyviä kuvia tulikin! Kiitos paljon!

Heiniä edessä, kuva näyttää silti hienolta! Indy nähtävästi edistää ja on liian kaukanakin sivusuunnassa.

Täyskäännös ällän sakarassa.

Ihanan utuinen seisomisliikkeestä otettu kuva .

Siinähän nuo tissit näkyy roikkuvan, ei sentään maitoo tuu.

Löntyn, löntyn.

Estenoudoista tuomari tykkäs, ei "nyt" yhtään törmänny luovutuksissa.

Ajattelin viä kaikesta huolimatta yrittää viä yhteen kokeeseen ja päästiinkiin Seinäjoelle, SRY Etelä-Pohjanmaan ao:n kokeeseen 3.10. Siä meillä tosiaankin oli huonoo tuuria, jos koirakin teki väärin, mutta haussa radan puolen välin paikkeilla rulla laukes, kun siä oli risukkoinen maasto ja tietysti Indy nappas sen suuhunsa, kun se niin mukavasti siinä heilu, eikä maalimiehestä ollu tietookaan. Pirskatti! Muuten teki hienoo työtä, vaikka oli nyt maalimiehillä aika kuriton. Se pistetään taas kuntoon, kun ehditään. Pisteitä 149. Esineet tällä kertaa nousi kaikki, kolmella pistolla, täydet 30 pistettä. Tottis oli viimeisenä ja siitä olis tarvinnu saada 91, jos ykköstulosta havittelee. Taas seuraaminen perseestä, jäävät meni erinomaisesti, olivat nopeita. Seisomises oli ottanu takajaloilla taaksepäin askeleita, kun oli pysähtyny niin nopeesti, että meni kasaan ja suoristi sitte ittensä. Kai sekin on sitte virhe, vaikka etujalat ei liiku. Nyt sitten vaihteeksi noudoissa "törmäs". Siihen täytyy varmaan ruveta puuttuun. Eteenmeno oli ihan surkee, ennakoi taas maahanmenoo. Pisteet 87, yhteensä 266. Pahus!!!

Kai näis epäonnistumisis vaikuttaa moni asia, on koulutusvirheitä, liian monta koetta, valeraskaus ja koiran puutteelliset ominaisuudet. Mutta näillä mennään ens kaudella eteenpäin, mitä luoja on suonu. Kohtu kyllä lähtee ens kuulla, katotaan sitten, paljonko se vaikuttaa asioihin. Nykyään Indy on kyllä äiteen pieni puudeli .

Tänä vuonna on vielä yksi koulutussessio, mennään Vaasaan tottisleirille 24. - 25.10. Kouluttajana Mia Skogster. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.. Siitä sitten tarinaa myöhemmässä jaksossa .

Kiirusta on pitäny tää pari viikkoo, kun oon säntäilly paikasta toiseen, ettei oo ehtiny blogiakaan päivittää. Voikohan tätä edes lomaksi kutsua . Taidan olla kahta väsyneempi kun viikon päästä meen töihin.

Alotetaan tarina vepekoe viikonlopusta, 11. - 12.7. Kokeet pidettiin tää Isojoella Kangasjärvellä. Lauantaina osallistuin Indyn kans kokeeseen ja sunnuntaina olin hukkuvana.

Koe meidän osalta meni loistavasti, saatiin ykköstulos, täydet 100 pistettä ja luokkavoitto, 1/4. Siirryttiin siis avoimeen luokkaan.

Kuvat: Janika Lehtola, kiitos! Apuohjaajana meillä oli Utriaisen Tomi, kiitos loistavalle apparille!

Indyn kieli lipoo taas siihen malliin, jotta se tietää kohta pääsevänsä rannassa odottavalle ruokakupille. Indy kattoo Tomia anovasti, jotta eks voisi kohta jo päästää mua.

Kohta molskahtaa!

Esineen viennin otin varman päälle ja menin itte veneeseen vastaanottamaan.

Sinne lähti esineen kans!

Kiitti Indy.

Kohta pääsee venettä vetään.

Vielä viimeiset vedot rantaan asti.

Voi hitsi, tos se hukkuva ny menee. Persus ei pysy penkis.

Apinan raivolla matkaan!

Saanks mä sen dummyn?

Sunnuntaina oli kova urakka hukkua 12 kertaa. Kai mä siitä kohtuudella selvisin .

Kastautuminen veteen, kylymää!

Vesi meni kaulasta sisään.

Tätä 12 krt.

Tässä vepevalioksi tulleen Otson tyylinäyte.

Seuraavana viikonloppuna 17. - 19.7 lähdettiin Arin kans perinteiselle Tallinnan reissulle. Oli oikeen kiva matka, kerrankin ilmat suosi. Lauantaina oltiin Koplin hiekkarannalla ottamas aurinkoo ja illalla mentiin Arnen työ grillaamaan. Imrekin tuli sinne suoraan töistä. Mukavaa oli ja oli kiva taas nähdä Arnee ja Imree. Muu aika sit kulutettiin käveleskellen vanhas kaupungis, tehtiin ostoksia ja syötiin hyvin.

Lindan ja A-P:n häät

Viime viikonloppuna olimme Arin kanssa Mäntyharjulla Lindan ja A-P:n häissä. Lähdettiin jo perjantaina iltapäivällä ja takas tultiin eilen. Pikkusen oli ajamista, mutta kyllä kannatti, oli oikein hieno ja mukava tilaisuus. Kiitos paljon Linda ja A-P, että saatiin tulla!

Lindan itse suunnittelema kutsukortin kansi. On kyllä tosi hieno!

Rouva Linda Kokkonen-Kangas ja herra A-P Kangas

Kakun leikkaus miekalla.

Mekin päästiin kuvaan.

Illalla myöhemmin oli sitten kimpun heiton vuoro ja naimaton kun oon, menin myös sekaan saalistamaan hääkimppua. Kimppuhan lensi suoraan mun kohdalle, tarrasin kaksin käsin täydellä otteella kiinni, en mälvännyt enkä korjaillut otetta ja kun ei irti käskyä kuulunut, irti en päästänyt! Oli siinä vissiin pari muutakin kättä kiinni, mutta kun olin vaan sinnikäs, niin mullehan se jäi. Mitähän se ny sitte tarkottaa, kun sen kimpun saa ??? Aika näyttää...

Vähän on kärsinyt siinä kiinniotto rytäkäs.

Viime viikko oli taas jos jonkinlaasta sessiota pullollansa. Joka ehtoo oli treenit tai vaan muuten liitty koirajuttuihin. Alootan tarinan kumminkin edellisviikon puolelta. Lauantaiehtoona ajelin Tiinan työ Kauhajoelle yöksi, kun aamuyöstä oli tarkootus lähtiä Kärkölään kattoon karsintoja. Kolmen aikaan ylähä ja jo puoli viis oltiin Jalasjärvellä Juustoportilla, mihinä Inga, Siiri, Anu ja Jaana meitä jo venas. Ahtauduttiin kaikki Tiinan autoon ja lähdettiin kelkottelemahan kohti Kärkölää. Sielä sitten oltiin tappiin asti kattomas mahtavia suorituksia. Kotona oli yöllä puoli kakstoista, mutta onneksi olin ollu kaukaa viisas ja ottanu maanantaiksi vapaapäivän .

Tässä Nasun tyylinäyte

Maanantai-iltana lähdin Mallan kanssa Lapualle hakuilemaan. Aholan Sirpa kutsui mut sinne kouluttamaan heidän hakuryhmiensä kouluttajia sekä kertomaan ja näyttämään meidän treenityyliä. Siellä olikin oikein osaavia, innokkaita koiria ja ohjaajia. Osa harrasti pelkästään pelastuspuolta, mutta kaikilta sujui hyvin myös kansallinen haku. Muutama oli myös käynyt jo kokeissa. Tietysti Pirjo ja Emma olivat ihan omaa luokkaansa, kun kisaavat kolmosessa.

Kuva: Malla Eloranta

Indyn kanssa otin ihan helpon ja lyhyen treenin. Keskityin ympipiilojen treenaamiseen, kun siellä oli niitä valmiina. Hyvin ilmaisi, ei mitään ongelmaa. Malla ja Arttu ottivat myös samanlaisen treenin, joka meni kans hyvin.

Tullaan hakualueelle ihan hallinnassa, liina löysällä .

Keskittynyt lähetys, käsi pitkällä näyttämässä suuntaa.

Ja menoks!

Ilta meni siinä rattosasti ja aika humpsahti tosi vikkelään. Kotona olin vasta yöllä puoli yksi. No ei se mitään, mukava reissu oli, kiitos vaan Sirpa kutsusta!

Tiistaina oli sitten vepetreenit, enkä oikeen ollu tyytyväinen Indyn esineen vienti harjotukseen. Pikkusen rupes hirvittään, kun viikonloppuna olis molempina päivinä vepe koe, jotta mitähän siitäkin tulee. Onneks Elorannoilla on KKH:n vanha venakko (kumivene), jolla pystyy treenaan. Otettiin sitten keskiviikkona ja torstaina esineen vienti harjotuksia tää Isojoella Kangasjärvellä. Torstain treenit meni sitten jo hyvin, että vähä rauhotuin viikonlopun koetta ajatellen.

Perjantaina ei sitten treenattu mitään, vaan Indylle tuli  hieroja. Helena Porista pisti taas tytön paikat vetreiksi hirveen murinan saattamana . Myös Toro ja Arttu pääsi Helenan käsittelyyn.

Lauantai-aamuna lähdettiin puoli seittemän mais kohti Jurvaa. Koe alko vasta klo 11.00, mutta aamulla oli pelipaikalla pikkusen hommia, sämpylöitten tekoo yms.

Ilma oli mitä parhain, pilvipouta ja mukavan lämminkin, ei liian kuuma. Järvi oli aivan tyyni koko päivän. Hyvältä näytti, jännitti vaan niin pirusti, jotta mahtaako Indy viedä esineen. Muis liikkeis ei meillä oo enää ollu mitään ongelmia. 

Arvonnassa sain numeron yksi, kun sove koiria ei ollut yhtään. Tiina ja Cera oli meidän lisäksi alokasluokas sekä yks nöffiuros. Eka liike oli veneestä hyppy ja siitä tuli täydet 25 p.

Kuvat: Risto Eloranta

Venetuomari Kari Wallgren näyttää tuomariharjoittelija Merjalle "maagista" muistikorttiaan. Apuohjaajana meillä oli Tomi, joka selvitti homman mainiosti. Kiitos!

Veneessä ollaan valmiita. Pian ylituomari antaa mulle luvan huutaa Indyä.

Kutsu on käynyt ja Indy lähtee apinan raivolla hyppäämään.

Kohta präiskähtää! Mihinä sen toinen etutassu on??? Mahan alla?

Sitte taas oman vuoron odottelua, onneks ei ollu ku 8 koirakkoo kokees. Olin Tomin kans sopinut sotasuunnitelman valmiiksi, kuinka Indy hetsataan ennen viennin alkua ja näin kyllä koirasta, jotta nyt taitaa tänään pelittää. Sain Indyn yhdellä vienti käskyllä lähteen ja Tomi viä varmisti veneestä kutsumalla. JES! Täydet pisteet! Kyllä putos paino syrämeltä!

Määrätietonen lähtö. Hyvä Indy!

Tuomariharjoittelija kattoo silimä tarkkana, jotta luovuttaako Indy Tomille esineen.

Sitte oli vuoros veneen haku ja sehän oli Indylle piisofkeik. Indy piti vaan kamalaa mölinää rannas, kun vene ajettiin poijulle. Tais kattila kiehua yli.

Mahtaakohan tuo Merja päästää poijusta ollenkaan irti....

Komiasti rantaan maalikeppien välistä. Täydet pisteet taas.

Jäljellä oli viä hukkuvan pelastaminen ja siitä tuli kans 25 p. Eli kasas oli täydet 100 pistettä! Cera sai myös 100 pojoo ja nyt piti sit ratkasta, että kumpi saa sen isomman pokaalin. Voittaja oli se, jonka kokonaisuinti aika oli nopeempi ja Indy ui 9 sekkaa nopeemmin kun Cera. Saatiin siis myös luokkavoitto.

Sunnuntaina sitten pudottiin taas maan pinnalle. Indy ei vienyt esinettä, kun vasta kolmannella lähetyksellä ja meiltä meni kaikki pisteet ylimääräisiin käskyihin. Olin silti tyytyväinen, kun sain lopulta viemään, noin jatkoa ajatellen. Sunnuntaina rupes iltapäivällä tuuleen hirveesti ja Indykin vei veneen ja hukkuvan metrin pari ohi maalitolpan. Käänty kyllä hyvin veneen vedos mua kohti, kun seisoin maalilinjan vasemmas laidas, muttei kumminkaan voinu mitään, kun tuuli paino sivuun. Yritystä oli kyllä kovasti. Muut koirat vei sivuun kymmeniä metrejä.

Hukkuvan pelastaminen onnistu mukavasti, kun sai dymmystä kiinni oikeelta puolta. Teki kyllä taas hirveesti töitä, jotta pääsi rantaan, kun tuuli niin kovaa, että oli ihan laineita.

Kuvat: Markku Rinta-Halkola

Sain hukkuvan pelastamises pitää kaksin käsin kiinni, jottei karaannu ja vieny mua mukanaan. Istu kyllä (melkein), mutta välillä yritti nykäästä.

Viä vajaa 30 metriä rantaan.

Viä viimeeset ponnistukset.

Dummystä ei irti päästetä, ennenko ukko on kuivalla maalla.

Sitte kovaa vauhti hyvin ansaatulle palakalle.

Saatiin kuitenkin  3 tulos, 69 pistettä. Tais olla liian rankkaa kahtena päivänä olla kokees. Nyt tiedän, ettei kannata mennä ku yhtenä päivänä. Heinäkuus mennään yrittään toista ykköstä, jotta päästään avoimeen. Täs on muutama viikko aikaa harjotella. Huomenna olis taas vepe treenit. Palaillaan!

Tämä viikko onki ollu kovin treenipitoinen, maanantaina tottista Niksulas, tiistaina vepekauden korkkaus ja keskiviikkona oli haun vuoro.

Tottis meni Indyn kans ihan mukavasti. Ollaan vissin kehitytty sitten talven treeneistä. Otettiin seuraamista, jäävät ja eteenmeno "tuherolle".

Treenaamassa olivat myäs Linda ja Nasu & Eki sekä Marko ja Leevi. Tiina ja pikku Paukku tuli mun kyytis, oli mukavaa kun oli matkaseuraa.

Linda ja Nasu, viimeistely treeniä ennen Kärkölän karsintoja.

Eki 4kk, seuraa

Marko ja Leevi

Tiina ja Paukku

Paukku, hurja saalistaja

Tiistaina oli vuorossa kesän ekat vepetreenit. Veneestä hyppy meni mainiosti, esineen vienti pikkuusen takkus, mutta sain kuitenkin viemäänn useilla käskyillä. Veneen hakemises ei ollu mitään ongelmaa. Siinä ei tarvi Indylle antaa muuta, kun lupa lähtiä.

No nyt on mullakin kieli pitkällä niinku Indylläkin

Esineen vienti

Veneen haku

Kiitos Janika kovasti kuvaamisesta! Sait hienoja kuvia.

Keskiviikkona oli hakutreenit uudistetulla Akselinkorven radalla. Ollaan tehty sinne risupiiloja ja vähä muutettu keskilinjan paikkaa. Radan alku on myös eri paikassa. Saatiin radalle pituutta n. 400 m.

Indylle otettiin ns. kokeen omainen treeni eli en tiennyt maalimiesten paikkoja ja maalimiehet olivat kaikki valmiina piiloissaan. Rataa käytettiin n. 250 - 300 metriä. Muuten meni kohtalaisesti, paitsi ekalla lähetyksellä oikeelle etukulmaan, bongas heti maalimiehen n. 100 metristä. Sinne meni, enkä voinu mitään. Tyhjät pistot meni ihan hyvin, työskenteli hyvin eteenpäin.

Kuva: Risto Eloranta

Jee, huomenna on jo perjantai ja viikonloppu edes. Sunnuntaina meen Kärkölään kattoon karsintoja, mukava, joskin rankas, päivä tiedos.

Maanantaina Lapualle kouluttaan hakukouluttajia, tiistaina vepe ja torstaina haku, Siinä taas riittävästi ohjelmaa ens viikolle. Hyvää viikonloppua!

Bisse piiperöinen himo uimari

Esineruutu treenit

Laitoin 4 esinettä vasemmasta etukulmasta oikeaan etukulmaan tasaisin välein. 3 esinettä nousi nopeasti, mutta etummaisesta esineestä ei oikein tahtonut saada hajua, kun tuuli kävi takaa. Pienella avustuksella sekin saatiin ylös.

Kiitos Risto esineruutu treenin kuvaamisesta!

Seuraava raportti hakutreeneistä, joissa tapahtu kaikenlaista, sekä huonoa jotta hyvää. Toivottavasti saan Ristolta kuvia em. treeneistä.